Sosiaalisen median mukana tulleet ongelmat ovat olleet viimeisen vuoden aikana huomattavan paljon tapetilla. Somen ollessa jatkuvasti enemmän ihmisten arjessa on esiin noussut myös ikäviä puolia. Viimeistään vuoden 2018 lopussa julkisuuteen tulleet Oulun järkyttävät tapaukset ovat saaneet monet huomaamaan, että internet ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet ihmisten häirinnän uusilla tavoilla.
Samaan aikaan julkisuudessa on keskusteltu maalittamisesta, eli usuttamisesta julkisesti henkilön häirintään tämän vaientamiseksi, toimittajien häiritsemisestä netissä, seksuaalisesta ahdistelusta ja grooming-ilmiöstä sekä vihapuheesta ja nettikiusaamisesta yleisesti. Netin nimettömyys on madaltanut kynnystä käyttäytyä häiritsevästi. On selvää, että sosiaalisen median yleistyminen on tuonut mukanaan paljon huolta. Ratkaisuja tuntuu olevan vähemmän kuin kysymyksiä.
Somehäirinnästä keskusteltaessa on hyvä huomata, että häirinnän uhrin ei tarvitse olla itse somessa ollenkaan. Henkilöä voidaan häiritä monella tavalla hänen tietämättään, vaikka hän ei olisi aktiivinen somessa. Tämän takia nettikiusaaminen ja häirintä voivat koskettaa periaatteessa ketä tahansa.
Hyväksyttävyyden rajoilla
Usein on vaikeaa nähdä, missä menee hyväksyttävyyden raja netissä. Monille asiat, jotka tavallisesti tuntuvat itsestään selvästi laittomilta eivät välttämättä olekaan sitä niin selvästi netissä tapahtuessaan. Tämä on ongelma häirinnän uhreille, jotka eivät aina ymmärrä tai osaa hakea apua kohtaamiinsa ongelmiin. Myös tekijälle voi tulla yllättävän vakavia seuraamuksia, jos hän syyllistyy tietämättään rikokseen. Netissä sanottuja tai tehtyjä asioita ei välttämättä koskaan saa poistettua täysin, ja ne saattavat levitä yllättävänkin laajalle. Vaikka nettikiusaaminen olisi tapahtunut äkillisen suuttumuksen puuskassa, saattaa netissä levitessään asia kasvaa suhteettoman suureksi. Vaikka asianomaiset itse sopisivatkin riitansa, ei netissä kuvien ja juttujen leviäminen aina pääty siihen.
Nettikiusaamisessa ei tietenkään aina ole kyse rikoksista. On silti perusteltua miettiä, onko oma tai toisen toiminta hyväksyttävää. Ja jos ei, mitä asialle voi tehdä? Koska rikoksen tunnusmerkit voivat olla usein häilyviä, kannattaa miettiä kahdesti mitä itse sanoo ja mitä sietää toisilta. Yhteistyökumppanimme, Someturvan, tietojen pohjalta olemme laatineet listan viidestä tyypillisestä häiritsemistavasta, joissa rikoksen raja voi ylittyä netissä.
1. Tietojen ja valheiden levittäminen
Somessa on välillä liiankin helppoa jakaa toisesta henkilöstä yksityisiä tietoja tai kuvia. Ihminen ei välttämättä jakaessaan asioita toisesta tule ajatelleeksi, onko kyseinen henkilö antanut suostumuksensa tähän. Teko voi toki olla myös tarkoitettu aiheuttamaan toiselle haittaa, kuten esimerkiksi intiimikuvien luvattomasti saattaminen julkiseksi, eli kostoporno.
Tietojen levittäminen voi olla toiselle haitallista monessakin mielessä, minkä lisäksi se loukkaa toisen yksityisyyttä. Rikoslain näkökulmasta kyseessä voi olla yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, valheiden kohdalla kunnianloukkaus. Valheiden levittämisessä kyse on myös useammin tarkoituksellisesta teosta, minkä takia se on helpommin ymmärrettävissä rikkomukseksi.
Netissä kannattaa muistakin kuin rikosvastuullisista syistä olla tarkkana mitä jakaa itsestään ja toisista. Tämä koskee myös vanhempia heidän jakaessa tutuilleen omasta mielestään hauskoja ja harmittomia kuvia ja juttuja lapsistaan. Myös lapsilla on oikeus yksityisyyteen. Lisäksi jaettujen asioiden perusteella lapset voivat joutua myöhemmin kiusaamisen kohteeksi. On myös tapauksia, joissa somessa jaettuja lasten kuvia on kaapattu, ja ne ovat päätyneet kyseenalaisille sivuille.
2. Nimittely ja haukkuminen
Kuten valheiden levittäminen, haukkuminen ja nimittely voivat myös johtaa kunnianloukkaussyytteisiin. Omien mielipiteiden jakaminen ja osallistuminen keskusteluun on monelle olennainen osa somen käyttöä. Asiallisuus on kuitenkin pidettävä mukana. Usein myös parisuhteen tai avioliiton kariutuessa monen tekee mieli purkaa omaa turhautumistaan toiseen somessa. Haukkumista voi tapahtua muuallakin vaikka suljetuissa yhteisöissä tai viestiryhmissä. Yksityishenkilöiden haukkuminen tai mustamaalaaminen voi johtaa vakavampiin seuraamuksiin, kuin mitä on valmis kohtaamaan.
Usein loukkaavia kommentteja yritetään perustella huumorilla, mutta huumori on subjektiivinen laji, ja rikosoikeus objektiivinen. Kunnianloukkauksesta voi selvitä sakkorangaistuksella, mutta päälle tulevat oikeudenkäyntikulut saattavat nostaa läpänheiton hinnan kannattamattomaksi.
3. Seksuaalinen häirintä
Tämä paljon puhuttanut aihe voi monista tuntua helposti ymmärrettävältä rikkomukselta. Mutta missä tarkalleen menee hyväksyttävän ja häiritsevän käyttäytymisen ja viestittelyn raja? Häirinnän kokeminen on jokaisen omakohtainen kokemus, eikä toisen kokemuksia voi tai tarvitse käyttää määrittämään omia rajoja. Etenkin pitkään jatkuva ja kielloista piittaamaton viestittely voi johtaa kunnianloukkaussyytteisiin. Tekijä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi syyllistyneensä mihinkään, mutta olennaista onkin, miten uhri asian kokee. Siksi kannattaa miettiä kahteen kertaan seksuaalissävytteisten viestin ja kuvien ja muun materiaalin lähettämistä tai pyytämistä. Kokeeko vastaanottaja tämän varmasti toivotuiksi?
Jos kohteena on alaikäinen henkilö teot ovat vakavampia ja nimikkeenä voidaan käyttää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Sosiaalisessa mediassa on helppo esiintyä eri henkilönä ja eri-ikäisenä kuin on. On paljon tapauksia, joissa tätä hyödynnetään alaikäisten lähelle pääsemiseksi. Uhrin voi olla vaikeaa tunnistaa keskustelukumppanin olevan itseään vanhempi, jolloin tilanne voi tuntua vähemmän hälyttävältä vastapuolen esiintyessä todellista nuorempana.
Vastaavasti tekijän voi olla vaikeaa tunnistaa vastapuolta tosiasiallista nuoremmaksi. Joskus on mahdotonta täysin tietää vastapuolen ikää. Tätä voi olla kuitenkin vaikea näyttää toteen, jos asia etenee käräjille asti. Valitettavasti rikosoikeuden näkökulmasta kyseessä onkin usein mustavalkoisten ongelmien sijaan monimutkaisista kokonaisuuksista. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jos vastapuoli on alaikäinen, teosta uhrille aiheutuvat haitat ja niistä mahdollisesti saatavat rangaistuksset ovat vakavampia verrattuna kunnianloukkaustapauksiin. Tietämättömyys ei aina ole hyväksyttävä syy.
4. Uhkailu ja vainoaminen
Uhkailu voi yhtä hyvin koskettaa alaikäistä, joka saa uhkauksia verkkopelissä, maalituksen kohteeksi joutunutta toimittajaa tai avioerotilanteessa olevaa henkilöä. Uhkaukset voivat kohdistua toisen terveyteen, perheenjäseniin sekä omaisuuteen, mutta myös uhkaukset toisen tietojen tai kuvien paljastamisesta ovat vakavia.
Someturvan mukaan yleistä on myös jatkuva ja häiritsevä yhteydenpito, johon voi liittyä myös uhkailua. Usein parisuhteen jälkeen voi jompikumpi osapuoli käyttäytyä häiritsevästi toista kohtaan joko tarkoituksella tai tarkoittamattaan. Jatkuva yhteydenpito eri kanavia pitkin, kuten somessa, tekstiviestitse tai puhelimella voi olla todella häiritsevää ja ahdistavaa. Jos tähän liittyy vielä jatkuvaa uhkailua tai pelon ja vaarantunteen aiheuttamista toiselle, kyseessä voi olla vainoaminen. Ilman vainoamista saattaa kyse olla viestintärauhan rikkomisesta. Kaikki näistä voivat tapahtua myös netissä joko kokonaan tai osittain.
5. Identiteettivarkaus
Valeprofiilin teko toisesta voi alkuun tuntua harmittomalta pilalta etenkin lasten mielestä. Valeprofiilit ja identiteettivarkaudet voivat kuitenkin aiheuttaa uhrille merkittävää haittaa ja kärsimystä. Identiteettivarkaustuomioon edellytetään, että teosta on aiheutunut taloudellista haittaa uhrille. Taloudellista hyötyä haettaessa identiteettivarkauteen voi liittyä myös petos ja väärennös.
Aina teolla ei haeta kuitenkaan taloudellista hyötyä, vaan pyritään tekemään kiusaa ja häiritsemään uhria. Tällaisissa tilanteissa voi olla kyseessä myös kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.
Miten nettikiusaamiseen ja somehäirintään voi puuttua?
Nettihäirinnässä ei ole aina kyse rikoksista, mutta häirintä tuskin on yhtään mukavampaa uhrin kannalta, oli se lain kannalta sallittua tai ei. Monet meistä eivät tunnista netissä tapahtuvia asioita rikoksiksi, tai osaa hakea apua niihin. Etenkin lasten ja nuorten voi olla vaikeaa puhua asiasta kenellekään, koska asiat koetaan noloiksi tai pelätään muiden reaktiota. Nettikiusaaminen ja -häirintä eivät kuitenkaan koskaan ole uhrin syytä.
Moniin netin ikäviin asioihin voi tarttua itse esimerkiksi estämällä käyttäjiä tai ilmiantamalla kommentteja tai profiileja ylläpitäjille. Häirikköön voi yrittää myös olla suoraan yhteydessä, jos omat voimavarat riittävät tähän, ja tilanteesta ei aiheudu uhkaa itselle. Aina nämä keinot eivät kuitenkaan riitä lopettamaan kiusaamista tai häirintää. Tällöin on tarvetta ulkopuoliselle tuelle.
F-Secure pyrkii pitämään ihmiset turvassa netissä, ja siksi haluamme vastata uusiin uhkiin uusilla keinoilla. F-Secure TOTAL -tietoturvapakettiin kuuluu nyt Someturva-palvelu. Kotimainen Someturva on kehitetty auttamaan ja tukemaan kaikenikäisiä henkilöitä heidän kohdatessa nettihäirintää. Someturvan asiantuntevat juristit ja psykologit antavat tapauskohtaisesti neuvoa ja tukea nettihäirinnän uhreille. Palvelua käytetään nimettömästi, ja se tarjoaa asiantuntevaa matalan kynnyksen apua niin lapsille kuin aikuisille.
Someturva antaa jokaiselle käyttäjälle psykologista ensiapua asian käsittelyyn, oikeudellisen arvion tilanteesta, toimintaohjeet asian kanssa etenemiseen sekä ohjeet miten voi jatkossa suojautua sosiaalisessa mediassa. Someturva sisältyy kaikkiin ostettuihin F-Secure TOTAL -tilauksiin.
Kategoriat